Yhtenä isona haasteena Savilahden kampusalueen muutoksissa tulee olemaan henkilöstön työtilojen uudistaminen. Olemmeko valmiita luopumaan omasta työhuoneesta vai tarvitsemmeko paikan johon jättää takki ja omat paperit ilman, että olo tuntuu toimistokodittomalta.
Olen itsekin joutunut pohtimaan miltä tuntuisi olla ilman työhuonetta. Puolet työajastani istun kokouksissa, jolloin omaa työhuonetta en tarvitse. Työhuoneajastani kolmannes on sellaista aikaa jonka teen suljettujen ovien takana talouteen, turvallisuuteen tai luottamuksellisuuteen liittyvien asioiden parissa. Puheluille yhteisestä tilassa löytyisi varmaan puhelinkoppi. Myös etätyötä voin tehdä, kun työ vaatii keskittymistä ja omaa rauhaa, mutta silti tunnustan kaipaavani työhuonetta. Vähäisellä oman työhuoneen käyttöasteella ja noin kuuden tunnin viikottaisella yksityisyyden tarpeella en voi omaa työhuonetta itselleni pyytää, joten omaa ajattelutapaani pitänee uudistaa.